Tervetuloa lukemaan Angel Eyes - blogia

Hyvää ystävänpäivää vaan kaikille tasapuolisesti !

Näin sinkkuna kun elelen en oikein jaksa innostua ystävänpäivästä. Mulle ystävänpäivä tarkottaa seurustelevien parien kuhertelupäivää Ja kun mun elämäni rakkaus on ruoka,tietokone,musiikki ja hevoset eikä kukaan ihana jätkä ni en oikee jaksa innostuu täst “vuoden romanttisimmasta päivästä”.

 Luin netistä et tänään on tehty vaikka mitä normaalista poikkeavaa esim. pikadeittailu korkeella ylhääl, naimisiinmeno jossain huipun pääl ja kosiminen laivan kylkeen laitetun liinan avulla No mä myönnän sen että jos seurustelisin niin olisin itekkin tänään normaalia romanttisempi Mutta parempi onni ensi vuonna eikö niin

No mutta kohtahan alkaa yhteishakuki… sen huomaa siitä että ihmiset alkaa nyt vasta miettiin et mihinköhän sitä hakis ja ei oikein osaa päättää. Ite oon onnellinen et tiiän sen mihin haen. Haen sähköalalle ja kaksoitutkinto olis tavoitteena Kun kaksoitutkinnon saan suoritettua niin oon ylpee itestäni

Hyvää yötä ja vielä kerran hyvää ystävänpäivää<3

Tänään tulee 3 vuotta siitä kun lapsuudenystävä kuoli onnettomuudessa<3. Lepää rauhassa, sua kaivataan täällä ! Aika on menny nopeesti mutta ei mee päivääkään ilman etten ajattelis sua. Rakastan sua siellä missä ikinä ootki. Ja ehkä me viel tavataan siel paikassa paremassa.

Kristianin muistolle

Kuulin et sun oli aika lähteä

Etsimään taivaalta omaa tähteä

Tapa ei ollu sulle oikee

karu ja onnettomuus

Me sua kaivataan täällä

Suojele meitä pilvien päältä

Silmät täyttyy kyynelistä

kun mietin hetkeäs viimestä

Sä et ollu ansainnu sitä

sulle ois voinu tapahtuu viel vaikka mitä

Liian aikasin sun lähtös koitti

Kirkkain tähti taivaalla on sun

ei se asia miksikään muutu

Tiiän et me tavataan vielä

paikassa paremmassa ehkä siellä

Mä lupaan et saat mua ylpeenä seurata

mut en oo sua viel sinne seuraamassa

Sä saavutit elämässäs paljon

mutta kokemattakin jäi paljon

Mä muistelen sua vaan hyvällä

mutta kaipaan myös syvästi

R.I.P 18.1.1990 – 11.2.2009

Rakkaudella Janita

Jokainen ihminen muuttuu tahtomattaan jossainvaiheessa. Mutta se, että ystävät ja kaverit hylkäävät silloin kun ihminen kasvaa aikuiseksi eikä pelleile, se on tyhmää. Itse olen kokenut tämän eli siis kasvatin itsesuojeluvaiston ja lopetin lapselliset jutut niin suurin osa kavereista ja ystävistä hylkäs sen takii et olen muuttunut. Sillon ku mun seura kelpas olin pohjalla, mun sydän oli särjetty ja muutenki ei huvittanu mikään. Siitä nousin vaa kuraattorin avulla. Tän kaiken takia mä haluun aina auttaa, jos joku on joko tilapäisesti masentunu tai ihan oikeasti kärsii masennuksesta. Se tunne on pelottana kun tajuaa, että on ite se pahin vihollinen itselleen. Mä ymmärrän, jos kaverit hylkää sillon ku ihminen muuttuu lapselliseks tai alkaa elään kauheeta teinielämää. Teinielämällä tarkotan ryyppybileitä joka viikonloppu ja vetää röökiä aivan liikaa. Se on jo säälittävää. Itekki oon teini, mutta mä en polta ja todella harvoin juon. En ite jaksais vetää mitää teinielämää et ryypätään joka viikonloppu ja haistatellaan vanhemmille ja vedetään röökiä kaksinkäsin. Oon oppinu jo nyt kunnioittaan vanhempiani ja ei en ole hikari, mutta olen tajunnu sen et mä ehin rellestää sitte ku täytän 18, sillo mulla on koko loppuelämä aikaa rellestää.

Ja kunnioitan vanhempiani siks, et mikä päivä vaan voi olla viimene. Aina pitää elää ku viimestä päivää. Mieti jos sä aina haistattelet vanhemmilles ja oot niiden kaa riidoissa, sit tapahtuu esimerkiks kolari, jossa jompikumpi tai molemmat kuolee tai loukkaantuu vakavasti. Mitäs sitte ? Et ikinä enää saa niitä sanoja takasin mitä oot sillo haistatellessa tai riidellessä sanonu. Ikinä ei tiedä mitä tapahtuu ja siks älä tee mitään sellasta mikä jäis kaduttaan, jos jollekki sattuu jotain. Jos voisin palata siihen aikaan, kun me lopetettiin se Caravaanari elämä hetkeks, ni mä tekisin mitä vaa et se tapahtuis ja voisin estää sen, että en ollu yhteen ystävään enää yhteydessä. Tekisin mitä vaa et saisin oppia tuntemaan hänet, ennen kuin hän kuoli. Nyt en ikinä pääse paikkaamaan virhettäni, joka ei johtunut kyllä minusta. Haluisin vaan päästä sanomaan vielä kerran hänelle kuinka tärkeä hän minulle oli ja on edelleen kuolemastaan huolimatta. Jos vielä kerran saisin sanoa hänelle että rakastan häntä, se merkitsisi minulle paljon. Mutta myöhäistä tämä nyt on. Voin vain rukoilla ja toivoa, että hän kuulee sen sinne missä ikinä hän nyt onkaan.

viimeks kerroin siitä kiusaamisesta…. No nyt aattelin kertoo teille toisen asian.

Mä oon pienestä pitäen ollu caravaanari ja viettäny paljon aikaa leirintäalueilla. Aina, mentiin me minne vaan niin siellä oli aina sama caravaanari porukka. Tottakai siellä tutustuu ihmisiin. No vietin siskojeni kanssa paljon aikaa yhden pojan kaa, pelattiin pleikkarii jne. No sitte siskot tuli siihe ikää et ei niitä enää kiinnostanu lähtee, joten me myytiin meidän asuntovaunu. Ite olin tähän aikaan niin nuori että kyllähän mä sitte ne kaverit unohdin, ku ei niihin oikein pidetty sillo yhteyttä. Surukseni sain kuulla pari vuotta sitten, että tämä poika, kenen kanssa oli hauskaa pienenä on kuollut onnettomuudessa. Eihän hän enää mikään poika ollut, olihan hän jo 19 - vuotias. Vaikka häntä en tuntenut enää, enkä ollut nähnyt moneen vuoteen, niin kyllä tuo uutinen oli kova paikka. Ahdistaa pelkästään puhuminen tästä onnettomuudesta tai tasoristeysonnettomuuksista yleisesti. Tämä onnettomuus oli siis täysi vahinko. Ja tekisin mitä vain, että saisin hänet takaisin ja voisin tutustua häneen uudestaan. Mutta nyt on liian myöhästä. Lepää rauhassa<3 Tapaamme vielä joskus siellä missä sinä olet (:

Enää kaksviikkoo kouluu ja sit olis joululoma. Loma tulee kyllä tarpeesee, alkaa meinaa toi koulu tulla jo korvista ulos. Tuntuu et mikään ei taas suju ollenkaa, mut aina syksysin tuntuu siltä. Tosin nyt on jo talvi ku toi maaki on vihdoin valkone. Eipä tässä oo mitään ihmeellistäkään tapahtunu.. Joululahjat pitäis jossainvaiheessa käydä ostamassa, heti ku ehtii. Koulu on yhtä ankee paikka ku tähänki mennessä, mihin se siitä muuttuis

Mitä mieltä ootte muuten nettituttavista ? Tai nettiromansseista ? Ite oon siis kokenu noi molemmat ja voin sanoo et tuttavat on iha jees ja ne joskus piristääki päivää, mut nettiromanssit ei toimi ainakaan mun kohdalla. Niistä tulee mulle ainaki vaan sydänsuruja ja harmeja. Mutta siis mulla on monta kaverii, joihin oon tutustunu netissä ja en oo kaikkia ees kasvotusten nähny. Tottakai toivon, että jokaisen heistä vielä joskus tapaisin myös kasvotusten, mutta aika sen näyttää.

Tajusin tossa just et miks mä kirjotan aiheista joita tuskin kukaan lukee. Tai aiheista joista en tiedä oikeestaan mitään. Siks aattelinki siirtyy kirjottaan omasta elämästäni. Alotankin kertomaan tällätteellä jutulla.

Mun itsetunto on todella alhaakka, vaikka sitä ei ulkoapäin tajuaisikaan. Mua on tavallaan kiusattu ehkä n. 3. luokasta lähtien. Kiusaaminen on johtunut siitä, että mulla on tummat ihokarvat. Olen ihan suomalaissyntyinen. Itsehän en voi niille mitään, mutta ei kaikki sitä ymmärrä. Tytöt ei ikinä ole sanonu mitään niistä, mutta pojat aloittivat huomauttelun jo nuorena. Muistan että ala-asteella en uskaltanut kääriä hihoja ylös, koska aina joku huomautti käsikarvoistani. Sama jatkui vielä yläasteellakin. Tästä kaikesta kiusaamisesta johtuu nyt se että ajelen käsikarvani ja jopa ihokarvat mahastani, koska minua itseäni alkoi ällöttää ne ja vihasin itseäni niiden takia. Pelkään, että jätkiä alkaa ällöttää ne jne. Eli toisinsanoen, että en ikinä saisi miestä, joka hyväksyisi minut tällaisena kuin olen. Tiedän että pojat ovat tuollaisia eivätkä vain ymmärrä, että ne sanat voivat satuttaa. Itse en ikinä sanonut mitään jätkille, jotka huomauttelivat. Kaverit välillä tokaisi jotain takaisin, mutta tyydyin tilanteeseen ja olin hiljaa.

Tosiaan viimeks puhuin et lähen kirjottaa tekstiä ja lupasin sen tänne laittaa. Tässä se nyt sitten on :

Liekki sammuu hiljalleen

pimeys valtaa huoneen

sanaakaan ei sanota

tyhjyys valtaa mielen

ajatus käy mielessä

mutta häipyy samantien

Pimeys pitää hengissä

pimeys pitää vankina

kaikesta selviää

jos osaa rakastaa

Katse on tyhjä

aurinko nousee

ja valaisee huoneen

Siinä he ovat

rakastunut pari

kysyy nyt toisiltaan

mikä meni pieleen ?

Pimeys pitää hengissä

pimeys pitää vankina

kaikesta selviää

jos osaa rakastaa

Sanat takertuvat kurkkuun

Miten kaikki näin muuttuu ?

Ompas siitä pitkä aika ku viimeksi kirjotin Anteeksi. Täs on tapahtunu niin paljon kaikkee ettei oo ehtiny kirjottaa :s Ja nyt kun ehtisin, niin en tiiä mistä kirjoittaisin On tää hankalaa, mutta jos koitan keksiä aiheen seuraavaksi kerraksi ? Nyt lähen kirjottaan tekstiä, ehkä sekin päätyy tänne. Kuka tietää ;D

Näin viime yönä mielenkiintosen unen, jota olen pohtinut koko päivän. Se oli siitä outo, että siinä oli jätkä, joka näytti ihmiseltä kenet tiedän, mutta en ole ikinä ollu hänen kanssaan  tekemisissä, mutta unessa hänen nimi oli exäni nimi Ja olin siinä aika läheisissä tunnelmissa. Uni päättyi siihen kun selvisi, että se olikin exäni ja minä olin unohtanut että hän seurustelee, joten hän oli pettänyt tyttöystäväänsä minun kanssa. Siinä vaiheessa tuo uni alkoi mennä kyllä jo oudoksi. Päivän tätä unta mietittyäni tajusin, että se jätkä saattoi sittenkin olla yksi ihminen, jonka kanssa minulla on säätöä. Mutta en tajua miksi nimi ja tyttöystävä oli sama kuin exälläni. Hullu uni oli kyllä. Olen siis ennenkin nähnyt outoja unia, mutta ikinä en ole tälläistä nähnyt.

Olen nyt 2 viikkoa ala-asteella “töissä”. Ne pienet lapset ovat kyllä niin ihania Osa tulee halaileen minua ja juttelemaan ja se kyllä lämmittää mieltä. Eipähän tarvitse välitunneilla yksin seisoskella, kun aina on seuraa :). Hellyyttäviä pikkusia, ainakin suurin osa. Muutamat ovat kyllä luonteeltaan sellaisia, joista en pidä. Lähinnä johtuen siitä, että he eivät tottele käskyjä joita opettajat ja minä annan. Sen sijaan he vaeltavat ympäri luokkaa ja istuvat tekemättä mitään. Onneksi pystyn säilyttämään malttini.

Meidän koira Jekku joka on nyt 3 kk  vanha, kävi tänään ensimmäistä kertaa eläinlääkärillä tutkittavana ja sai ensimmäisen rokotteensa. Tuossa tuo poika nukkuu nyt tyytyväisenä rankan päivän jälkeen. Nukkunut siis koko illan. Onpahan minulla ollut helppoa, kun Jekku ei ole ollut repimässä tyynyjä tai jyrsimässä huonekaluja. Nyt jatkan Mentalistin katsomista

Twilight se osaa aina yllättää. Robert Pattinson on mahtava näytteliä ja hoitaa työnsä todella hyvin Edward Cullenin roolissa. Eokuvat ovat juoneltaankin aivan mahtavia. Vaikka koko elokuva onkin sellaista lässyn lässyn pusipusi meininkiä, niin tuo elokuvasarja on perskutin koukuttava ! Mutta elokuvateattereissa todella pieni häiriötekijä saattaa pilata koko elokuvan. Esimerkiksi joku joka pitää jalkoja sinun selkänojaa vasten ja täten heiluttaa sun selkänojaa tai puhuu sen verran kovaa, että se kuuluu elokuvan äänten yli. Mun elokuvan katselemista häiritsi juurikin tuo, että minun takana istui joku noin mun ikänen muija. Ja se ilmeisesti piti jalkoja sitä mun selkänojaa vasten, koska se mun selkänoja heilu aina välillä. Monta kertaa tuli sellane tunne, et jos toi viel kerran tärähtää ni mulla menee hermot ja huomautan siitä, mutta tiesin et se ei auta kuitenkaan joten annoin asian olla. Loppujen lopuksi todella hyvä leffa pelasti tuonkin reissun. Suosittelen kyllä tota Aamunkoita kaikille !